Valkoiset pellavaverhot kesäiseen tunnelmaan vie..

Eilen ripustin olohuoneeseen valkoiset, hengettömät pellvaverhot. Ne ovat kerrassaan upea ilmestys ikkunoissamme. Verhot yltävät maahan saakka, ovat ohuet ja ilmavat, kuin tuulahdus raikasta kesäilmaa.

Niihin ei tullutkaan alunperin suunnittelemani rypytysnauha vaan ison poimun tekevät siima-kujat. Eli ei pientä rypytystä vaan isommat aallot, jotta kangas säilyy ohuena ja päästää valon läpi hyvin.

Meillä on pieni olohuone, johon tällaiset ohuet verhot sopivat parhaiten. Yhtä hyvin voisin jättää ikkunat kokonaan ilman verhoja, eikä tila silti olisi alaston tai karu. Kodikkuutta kaipaan kuitenkin omassa kodissani, joten pidän verhoja ikkunoissa.

Monen vuoden haave  valkoisista pellavaverhoista siis toteutui vihdoin ja olen onnellinen niistä!! Kauniit, hennot ja herkät, aivan pakko silmäillä niitä vähän väliä. Silloin tuntee todella onnistuneensa, kun huomaa, että näinhän tämän kuuluikin olla, verhot kruunaavat tilan.

Huomaan, että pikkuhiljaa meidän alakerrassa alkaa olemaan sellainen tunnelma ja rauha, jota on tässä yli kolme vuotta tuunattu hiljalleen. Aikaa ja rahaa mennyt hurjasti, mutta kaikki sen vaivan väärti, jotta tunnemme viihtyvämme paremmin kuin hyvin kotona.

Keltainen Lauan Kankureiden mohair-merinovilla-alpakka-huopa pääsi sohvan reunaa koristamaan ja tuomaan väripilkun olohuoneeseen. Muutoin vaalea, harmaa, hillitty olohuone iloitsee keltaisesta torkkupeitosta tämän kesän. Se on kerrassaan väripilkku ja tuntuu ihanalta iltaisin köllötellä sen alla, ei siis pelkkä koriste tietenkään.