tiistai 29. maaliskuuta 2016

FINLAYSON JA KUVATAITELIJA HANNU VÄISÄNEN!!!

Mielettömän upea lopputulos Finlaysonin ja Hannu Väisäsen yhteistyöstä. Kerrassaan hienoa uudistumista Finlaysonilta, sillä tällaista olen minä ainakin kaivannut.

Katso linkistä mallisto:

https://finlayson.studio.crasman.fi/bank/tiedotteet/finlayson_hannu_vaisanen_2016

Olen vuosia jo tykännyt Marimekon ja Miina Äkkijyrkän yhteistyön tuloksista, jotka ovat edelleen mielestäni henkeä salpaavia. On mahtavaa nähdä, että jälleen pystytään tuomaan taide tavalliseen kotiin.

Näissä kuvioissa on leikkisyyttä, mikä kiehtoo ja viihdyttää. On hauska katsella kuvioita ja hahmotella niistä omia ajatuksia ja fiiliksiä. Yllä oleva pöytäliina sopisi mielestäni vallan mainiosti lasten kutsuille tai aikuisten illan istujaisiin. Nämä siis toimivat todella monessa menossa.



Pienissä tehoneliöissä kun asuu, on avoketttiön ja olohuoneen yhdistäminen on helppo tehdä tekstiileillä.  Voisin hyvin kuvitella tuon liinan ja tyynynpäällisen meidän kotiin tulevan 2016 kesän sisustukseen. Josko ne saan haalittua, niin laitan tähän sitten oikeita kuvia.

Pussilakanasetti, joka varmasti miellyttää monia musta-valkoisen sisustusbuumin myötä. Meillä on makuuhuoneessa Cole&Sonin woods tapetti , johon voisin hyvin yhdistää tämän setin.

Hannu Väisäsestä haluan kertoa vielä, että hän on sekä kirjailija, että kuvataiteilija. Melkoinen monilahjakkuus onkin, sillä saanut mm. Finlandia palkinnon romaanistaan toiset kengät. Se meneekin sitten lukulistalle tämän minulle uuden tuttavuuden myötä. Wikipedia kertoo myös, että hän on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia taiteilijoita.

Minun taiteellinen silmä on olemattoman kehittymätön, mutta tämän Finlaysonin ja Väisäsen yhteistyön myötä innostuin perehtymään Väisäsen taiteeseen enemmänkin.

Kuvat on ladattu oheisen linkin kautta, josta voit katsoa koko malliston. Kiitos, että olikin näin kätevästi laitettu esille, sillä useimmiten en osaa oikein lainata kuvia.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Marie Kondo: Kon Mari ja minäkin Maritan!



Marie Kondo on japanilainen nainen, hän johtaa erittäin menestyvää japanilaista ammattijärjestämisen yritystä. Tämä nainen on todella pyhittänyt elämänsä asialleen, joten tekstikin on vaikuttavaa, voin luvata.

Halu muutokseen tulee sisältä, eli se saa sinut ja minut hankkimaan ikiomaksi tämän kirjan. Loppu onkin sitä, että annat sisällön viedä sinua ja se vie mennessään.

Minä en ole päässyt kirjan loppuun saakka edes, mutta muutos on jo alkanut, paikoin voimakkaana.
Luopuminen materiasta on vapauttavaa ja innostavaa. Paras mieli tulee, kun saa kierrätettyä hyvää tavaraa ja vaatetta niille, jotka saa niistä jälleen iloa. Se tunne on euforinen, korvaamaton ilo!




Pieni hetki itselleen silloin tällöin lemppari nojatuolissa, illalla nukkumaan mennessä tai aamulla viikonloppuisin. Sen enempää se ei aikaa vaadi. Tätä ajan metsästämistä ainakin pienten lasten vanhemmat joutuu pohtimaan.

Aikaa lukea, aikaa aloittaa luopuminen ja aikaa järjestää. Mistä sen ajan löytäisi? Minä en ole tätä vielä täysin hahmottanut, mutta jostain sen saa. Marittaminen luo kaivattuja lisätunteja vuorokauteen, sillä tähän hommaan ei ehdi lähteä viikon aikataululla, vaan ennemminkin projekti, jossa joku osa-alue käydään kerralla läpi ja kunnolla. Minulla on vahva usko, että tämän läpikäyminen säästää minulta elämäni aikana aika paljon aikaa loppujen lopuksi!

Minä aloitin lapseni vaatekaapista marittamiseni.Vaatteet, jotka tuottaa yhä iloa saivat jäädä, muut lähti kiertoon. Se on nyt maritettu huolella. Paljosta on luovuttu, paljon järjestetty ja homma on tavoitteena pitää jatkossakin näin selkeänä kokonaisuutena. Katso alla oleva kuva, sillä siitä näkee paitojen kätevän järjestyksen. Lipaston kun avaa, näkee heti kaikki paidat. Kätevää!




Olen siirtynyt vaatteisiini ja suurin osa niistäkin on kierrätetty ja kierrättymässä. Iloa ei ainakaan tuota vaatteet, jotka ei edes mahdu päälle. Niitä löytyy maritettavaksi kasseittain ja luopuminen tuntuu helpolta ja puhdistavalta.


Facebookissa on oma Kon Mari ryhmänsäkin, josta saa ideoita, fiiliksiä, onnistumisia ja ymmärrystä tarvittaessa. Tämän marittamisen vaikein etappi on luopua asioista ja esineistä, joilla on tunnetta. Siispä matkaa on vielä paljon, mutta mielenkiinnolla ja innolla jatkan tällä tiellä.

Lastenvaatehulluus Mini Rodini, Papu, Gugguu, Mainio, You Name it!







Tiedättekö tunteen kun löydät hyvässä tarjouksessa kasvavalle lapsukaisellesi mitä ihanampia vaatteita? Ja sen, kun niitä alkaa löytymään myös yli oman tarpeen?

Tuiki tarpeellisia monet, kuten perusvaatetus ja erikseen vielä ulkoiluvaatteet, johon kannattaa satsata, niin hyvin kuin vaan voi. Tarkoitan sitä, että lämpimissä ja sopivan kokoisissa vaatteissa lapsi viihtyy ulkoleikeissä entistä paremmin.

Mutta on myös rajansa sille, milloin se ihanuuksien hankita, kierrätys tai kaappeihin säästely tulee ongelmaksi, vaivaksi, riesaksi ja pakkomielteeksi jopa.

Joka vuosi sama hulluus iskee minuun vuodenvaihteen jälkeen, kun alennusmyynnit alkavat. Tämä on se aika, kun pyöräytän koko vaatekaapin ympäri, vanhat rytkyt kiertoon ja seuraava koko vaatteissa käyttöön. Alesta löytyy helmiä edullisin hinnoin. Olen joutunut jopa päättämään, että Gugguuta ja Mini Rodinia pyrin ostamaan vain alennetuin hinnoin. Tämä siksi, ettei homma riistäydy vallan vallattomaksi.



 Gugguu Ice mint shortsit 36,50e. On niillä hintaa, mutta laadusta,tyylistä, mallista haluan maksaa.






Tämä päätös ostaa vain alennetuin hinnoin myös siksi, että mielestäni lemppari merkit ovat niin hurjan arvokkaita täydellä hinnalla. Toki ne kierrättyy yhden lapsen käytöstä useimmiten Facebook kirpputorien kautta hyvillä jälleenmyyntihinnoilla. Lopputulos parhaassa tapauksessa on se, että ne eivät tule henkkamaukkaa kalliimmiksi hankinnoiksi.


Mini Rodini clouds grandpa paita 46e ja Papu Popcorn leggingsit 32e. Nämä siis hinnoista esimerkkeijä, ehkä myös ihanan yhdistelmän esittelyä hieman, tämän kevään ss16 mallistoista.







Upeita Suomalaisia lapsille ja aikuisille valmistavia merkkejä ovat mm. Papu ja Mainio. Papun laatuun olen kerrassaan hullaantunut. Niitä olen ovh hinnoin tilannut ja tähän asti ollut tyytyväinen. Paras asiakaspalvelu mitataan kuitenkin useimmiten siten, miten reklamaatiot hoidetaan. Ei kuulosta kovin positiiviselta, mutta virheitä sattuu itse kullekin, niin pisimmän korren kantaa se, joka myöntää virheet ja hoitaa ne hyvin. Papulle en ole vielä reklamaatiota joutunut tekemään, tämä arvio siis jää nähtäväksi mahdollisesti.

Gugguu on hyvä esimerkki huonosti hoidetusta asiakaspalvelusta. Someraivon ovat saaneet totisesti osakseen, eivätkä ottaneet siltikään oppia niin hyvin kuin olisin toivonut. Minä silti vieläkin ostan heidän vaatteita nettikirppiksiltä ja alennusmyynneistä. Yksi ainoa tuote on ollut viallinen meidän historiassa, joten se ei ole liikaa. Ikävä maku vaan jäi heidän toiminnastaan, sillä reklamaatio ei hoitunut parhaalla mahdollisella tavalla. He eivät siis halunneet hoitaa asiaa ollenkaan toisin sanoen.

No takaisin hulluuteen! Mikä niissä lastenvaatteissa vie mennessään?
Ihanat kuosit, samanhenkiset tyypit? Facebookissa hehkutus "päivän asu" valinnoilla. Tunnen siis kuuluvani joukkoon.

Nekin, mutta kyllä ne suurimmat syyt ovat ekologisuus, myrkyttömät vaatteet, usko siihen, että joku kantaa vastuun siitä millaisissa olosuhteissa ne lapseni vaatteet valmistetaan. Kyllä meilläkin on henkkamaukkaa, jota parjataan usein:  lasten valmistamia vaatteita lapsille..Mutta siis pienin askelin pyrin parempaan suuntaan.

Vähemmän vaatetta kaapeissa kaiken kaikkiaan ja enemmän laatua ja eettisesti valmistettuina. Tähän siis pyrin myös omissa vaatteissa.
Olen huomannut, että muutama kalliimpi ja "helmistä helmin" mekko, jonka olen alennusmyynnistä bongannut, kestää käytössä kerta toisensa jälkeen minullakin, enkä edes kyllästy. Harmittavinta onkin löytää lempparivaatteita, jotka eivät kestä käyttöä. Monta tällaista ostosta heiluu henkareissa tälläkin hetkellä.




Asiasisältö rönsyilee taas aika lailla, kun pitkästä aikaa kirjoitan ajatuksen juoksua.  Yhteenvetona voisin tiivistää, että vaikka ostaisi kaikki vaateensa niin eettissesti ja myrkyttömästi valmistettuina kuin mahdollista niin ehkä vieläkin tärkeämpää minulle ja minun mielestä olis rajoittaa myös sitä kokonaismäärää niissä rytkyissä.

Voisin jatkaa pohdintaa siihen suuntaan, että mikä on sopiva määrä vaatetta? Montako paitaa, housua, takkia tarvitaan elämän rullaamiseen?  Olisko sittenkin parempi nauttia lastenvaatehulluudesta muutamien iki-ihanien vaatteiden kera ja käyttää niitä mahdollisimman paljon ja miettimättä niiden jälleenmyyntiarvoa? Minä erityisesti sorrun siihen, että jos annan lapseni pitää harkitusti tiettyjä vaatteita, voin saada ne kierrätettyä hyvällä hinnalla. Pöh, hulluahan tuo on!

Luopua en aio lastenvaatehulluudesta, mutta pohdin valintojani jatkossa entistä tarkemmin ja käytän aikaani kirppislöytöjen tekemiseen.



Ihanaa kevättä ja kesää kaikille lastenvaatehulluille!