Tekstit
Ajattelin paljastaa palan todellisuutta teille. Niin ihanaa kuin onkin, että koti on siisti, puhdas ja tavarat omilla paikoillaaan, siitä saa harvoin nauttia.
Useimmiten meidän koti on hyvin eletyn näköinen, enkä enää jaksa stressata siitä. Pystyn elämään hyvin sekamelskan keskellä, jonkin aikaa.
Tänään tulimme iltasella mökkireissulta, ja oltiin koko porukka niin rennolla fiiliksellä, että ei jaksettu siivota, vaan katsoimme Tanssii tähtien kanssa ja tietty BB:n pudotusjakson. Siinä sitä iltaa jo olikin, vaikka lisäksi sattui ja tapahtui muutakin.
Pienessä kodissa on ongelmana, että tavaroita ei saa helposti piiloon. Sotkut leviävät nopeasti arjen ruuhkissa. Lapsiperheen meno näkyy siten, että vaatteita ja leluja pyörii siellä täällä. Vähän väliä meillä on kaikki aikomus kerätä lelut ja romut illan tullen pojan kanssa piiloon ja talteen, mutta usein ne unohtuvat kuitenkin lattialle odottamaan jo seuraavan päivän leikkejä.
Ihailen kauniiden kotien kuvia lehdissä ja netissä, mutta hyvin usein mietin, että missä niiden elämä on?! Hyvin piilotettua ja hallittua. Niin kaunista, mutta elämätöntä myös. Vai eikö sitä elettyä elämää saa näyttää muille, jotta jotain yksityistä jää itsellekin?
Minä haluan tuoda näissä kuvissa kuvissa esille pointin siitä, että kauniin ja siistin kodin kuvia on kiva esitellä, mutta todellisuus on meillä ainakin kaukana niistä. Ei ole tarkoituskaan asua täydellisessä kodissa, keskellä Artekkia ja Arne Jacobsenia, niin paljon kuin heidän töitään rakastankin ja kunnioitan.
Tavarat ja huonekalut, saati niiden esittely ei kotia luo. Kodin kuuluu olla ihmistensä näköinen ja hieman eletty ja hallitsematon. Jos sinne saa luotua hauskuutta mukaan, niin kyllä kelpaa.
